 |
|
|
|
|
|
 |
 |
|
|||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
 |
|
||||
|
|
||||
 |
|
 |
|
||
 |
|
||||
|
|
|
|
 |
|
||
 |
|
||
 |
Paimensukuisen Lapinkoiran Seura | Toimihenkilöt | Hallituksen kokoukset & ilmoitukset | Jäsenasiat |  |
|
 |
|
||
|
Hallituksen kokoukset 2011 Hallitus pitää sähköpostikokouksia kiireellisten asioiden hoitamiseksi. ************************************************************** PAIMENSUKUISEN LAPINKOIRAN SEURA RY:N SYYSKOKOUS Esityslista
Seuran 30-v juhlavuoden kunniaksi tarjotaan kokouksessa pientä purtavaa.
************************************************************** Paimensukuinen lapinkoira - säilyttämisen arvoinen maatiaiskanta Hienoa, että Koiramme-lehden numerossa 5/2011 julkaistiin artikkeli lapinkoirista (Sampakoski 2011), jossa käsitellään myös paimensukuisia lapinkoiria juuri nyt, kun Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry (PLS) täyttää 30 vuotta ja Maatiainen ry on huomioinut paimensukuiset Vuoden maatiaiseläin 2011 ‑tunnustuksella. Ilahduttavaa, että paimensukuisten olemassaolo tunnustetaan näin virallisella fooruumilla. On hyvä, että kiistellyistäkin asioista keskustellaan julkisesti ja toivomme, että eri näkökantojen edustajien näkemykset esitellään tasapuolisesti. Artikkelissa ”Onko lapinkoiria enää kahta eri tyyppiä” ei mielestämme tuotu riittävästi esille PLS:n ja nykyisten paimensukuisten harrastajien näkemyksiä ja työtä kannan säilyttämisen puolesta. Koiramme-lehden artikkelissa ei-paimensukuisten ja paimensukuisten lapinkoirien eroa käsitellään lähinnä tyyppierona. PLS:n perustamisasiakirjoihin kirjattiin vuonna 1981 tavoitteeksi säilyttää poropaimennukseen käytetystä luonnonkannasta polveutuvat suvut. Toiminta-ajatus sisälsi myös vaatimuksen, että siitokseen käytetään vain kokonaan paimensuvuista polveutuvia koiria. Kanta haluttiin säilyttää mahdollisimman monimuotoisena niin kuin se oli ollut maatiaisporokoiranakin. Samoin haluttiin säilyttää poropaimenen luonne ja kiinnostuttiin paimennusominaisuuksien tutkimisesta ja säilyttämisestä. Kyse ei siis ole pelkästään koirien ulkomuodon tyyppieroista vaan alkuperäisen kannan säilyttämisestä kennelrodun sisällä. Paimensukuiset lapinkoirat rekisteröidään suomenlapinkoiriksi. Paimensukuisella linjalla ei ole virallista statusta, vaikka noin neljännes suomenlapinkoirista on paimensukuisia. Paimensukuinen lapinkoira ei ole kennelrotu eikä myöskään varsinainen maatiaisrotu. Se on koirakanta, jossa on säilytetty alkuperäisen pitkä- ja puolipitkäkarvaisen maatiaisporokoiran perimän etelään kulkeutuneet rippeet. Arvokkaaksi sen tekee se, että muualta tätä geenikantaa ei enää voi näin alkuperäisenä löytää. PLS:n toiminnan myötä siitä on kolmessa vuosikymmenessä kehittynyt elinvoimainen ja toistaiseksi myös suhteellisen terve koirakanta. PLS:n työ on huomattu myös Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen eläingeenivaratutkijoiden keskuudessa, mm. tutkija Juha Kantasen selvitys (Kantanen 2002). Paimensukuisen lapinkoiran kanta on muiden kotimaisten koirarotujen ohella osana Suomen kansallista eläingeenivaraohjelmaa (MTT 2010). Nykyiset paimensukuiset lapinkoirat polveutuvat 31 kantakoirasta, joiden taustat PLS on tarkistanut. Näistä 24 on 1970-luvulla joko maatiaiskannasta lapinkoiriksi rekisteröityjä tai lapinporokoirien Y-rekisteristä siirrettyjä. Myöhemmin rotuunotetuista koirista seitsemän on hyväksytty paimensukuisten kantakoiriksi 1990- ja 2000-luvuilla. Lapinporokoiran ohella myös suomenlapinkoiralla on ns. avoin rekisteri, mikä mahdollistaa rotuunotot rekisteröimättömästä porokoirakannasta, ja tätä on hyödynnetty myös paimensukuisen lapinkoiran monimuotoisuuden lisäämiseksi. Täysin suljetusta kannasta ei siis paimensukuisenkaan kohdalla ole kyse, mutta maatiaiskannan säilyttämiseksi PLS:llä on ollut tiukat kriteerit uusien kantakoirien hyväksymisessä. Tätä säilytystyötä PLS on tehnyt niin hyvin kuin se suhteellisen suljetussa kannassa on ollut mahdollista. FT Mikko Koskisen tutkimus lappalaiskoirien geneettisestä monimuotoisuudesta osoitti paimensukuisen lapinkoiran perinnöllisen monimuotoisuuden olevan vielä suhteellisen korkeaa verrattuna moniin muihin koirarotuihin (Koskinen 2007). Tähän näkemykseen yhtyi myös MMT Katariina Mäki PLS:n tilaisuudessa pitämässään esitelmässä korostaen kuitenkin aktiivisten toimien ja seurannan tärkeyttä suhteellisen pienen koirakannan säilyttämisessä (Niemelä 2008). Koirakannan monimuotoisuuden säilyttämiseksi PLS on tuonut erilaisia apuvälineitä kasvattajien ja harrastajien käyttöön, mm. kantakoirajakaumat, isä- ja emälinjakaaviot, terveystietokanta, ja paimensukuisen lapinkoiran suojeluohjelma. PLS:n piirissä tiedostettiin suljetun kannan ja kapenevan geenipoolin ongelmat jo 2000-luvun alussa, ennen kuin aihe nousi yleiseen keskusteluun koiraharrastajien keskuudessa. Vuonna 2002 PLS julkaisi uraauurtavan paimensukuisen lapinkoiran suojeluohjelman, joka päivitettiin vuonna 2007. Suojeluohjelmaan on koottu tietoa paimensukuisten historiasta, nykytilanteesta sekä tietoa kasvatusmenetelmistä, joilla kanta saadaan säilymään elinvoimaisena. Seura on levittänyt tätä tietoa paimensukuisten kasvattajien ja harrastajien käyttöön myös jäsenlehdessään Reviirissä, kotisivuillaan ja muussa julkaisutoiminnassaan. Tietoon saadut tutkimustulokset, terveystarkastustulokset, luonne- ja poropaimennustulokset sekä katselmus- ja jälkeläisseuranta-arviot on julkaistu. PLS:n suosittelemat kasvatustavoitteet on kirjattu suojeluohjelmaan. Siinä sanotaan, että ulkomuodossa pyritään paimenkoiramaisuuteen: pitkä runko, voimakkaat kulmaukset, viistot etukämmenet, matala-asentoinen häntä. Kaikki kannassa esiintyvät värit, kannukset ja taittokorvat sallitaan. Paimensukuinen lapinkoira on ulkomuodoltaan monimuotoinen. Kasvatuksessa pidetään tärkeänä luonnetta ja polveutumista tunturialueen poroa paimentavasta koirasta. Tarkoituksena on siis nimenomaan säilyttää paimensukuista kantaa, ei jalostaa siitä jotain muuta. Artikkelissa kritisoidaan PLS:n kielteistä suhtautumista paimensukuisen ja virallisen linjan sekoittamiseen, esim. virallisen linjan nartun astuttaminen paimensukuisella uroksella. PLS:n suhtautuminen on tiukka, koska alkuperäisen kannan säilyminen halutaan taata. On tärkeää, että PLS:n jäsenet sitoutuvat tähän, koska paimensukuisten säilyminen omana linjanaan perustuu pelkästään seuran jäsenten vapaaehtoiseen toimintaan. Maatiainen ry valitsi paimensukuisen lapinkoiran vuoden 2011 maatiaiseläimeksi kunnianosoituksena PLS: n työlle pitkäkarvaisen porokoiran geeniperimän ja historian säilytttämisestä ja esille tuomisesta (Hassinen 2011). Paimensukuinen lapinkoira tarjoaa vaihtoehdon perinteiselle kennelrodulle. Myös maatiaiseläimissä ihmisen valinta vaikuttaa kannan kehitykseen, mutta kannan monipuolisuutta vaaliva kasvatus eroaa rotumääritelmään perustuvasta, yhtä ihannemallia tavoittelevasta ja karsivasta kenneljalostuksesta. Tulevaisuudessa toivomme keskustelun jatkuvan ja johtavan rakentavaan yhteistyöhön Kennelliiton, Lappalaiskoirat ry:n ja Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry:n välillä. Tarkempia tietoja paimensukuisesta lapinkoirasta, kantakoirista ja suojeluohjelmasta löytyy PLS:n nettisivuilta: www.paimensukuinen.fi Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry:n hallitus Lähteet: Hassinen K (2011) Paimensukuinen lapinkoira. Eläingeenivarat 2011, MTT. s. 26. Saatavissa internetissä: http://issuu.com/mttelo/docs/egv2011 Kantanen J (2002) DNA-tutkimukset valottavat koiran evoluutiota. Reviiri 2/2002, s. 6-7. Koskinen M (2007) Suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran DNA-tutkimus. Teoksessa: Paimensukuisen lapinkoiran suojeluohjelma, Paimensukuisen lapinkoiran seura ry., Kopijyvä Oy, Joensuu. s. 24-26. Saatavissa internetissä: http://www.paimensukuinen.fi/paimensukuinen/suojeluohjelma/PLS_Suojeluohjelma.pdf MTT (2010) Eläingeenivarat: Suomalaiset koirarodut. WWW-dokumentti https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Tietopaketit/Elaingeenivarat/sailytysohjelmateriroduilla/suomalaisetkoirarodut [viitattu 21.5.2011] Niemelä M (2008) Pienten populaatioiden jalostus ja paimensukuiset. Reviiri 1/2008, s. 32-36. Sampakoski S (2011) Onko lapinkoiria enää kahta eri tyyppiä? Koiramme 5/2011, s. 94-99.
************************************************************** SYYSKOKOUSKUTSU 2010
************************************************************** KEVÄTKOKOUSKUTSU 2010 ************************************************************** Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran jäsenkirje 1/2010 Voit ladata kirjeen PDF tiedostona tästä. ************************************************************** SYYSKOKOUSKUTSU 31.10.2009 TUOMARINKARTANON VINTTIKOIRAKESKUS
Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry:n SYYSKOKOUS pidetään Valtakirjojen tarkastus alkaa klo 14.30. Kokouksessa käsitellään sääntöjen (pykälä 15.) mukaiset asiat:
********************************************************************* Kevätkokouskutsu KEVÄTKOKOUS 2009 Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään lauantaina 28.3.2009 klo 16.00 Helsingissä Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa . Osoite: Tuomarinkyläntie 1, 00690 Helsinki. Esityslista 1. Avaus, todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus sekä läsnäolijat. 2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja ääntenlaskijaa. 3. Esitetään hyväksyttäväksi hallituksen laatima toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2008 4. Esitetään tilintarkastajien lausunto ja päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille tilivelvollisille. 5. Käsitellään jäsenten kirjallisesti hallitukselle vähintään kuukautta ennen kevätkokousta jättämät asiat. 6. Kokouksen päättäminen TERVETULOA PÄÄTTÄMÄÄN ASIOISTA YHDESSÄ! Helsingissä 1.2.2009 Hallitus
********************************************************************* 10.02.2009 ********************************************************************* Häiriöitä jäsenmaksujen laskutuksessa! 1: Seuramme on siirtynyt uuden jäsenrekisterin käyttöön, jota nyt ensimmäistä kertaa käytetään myös laskutuksen osalta. KOKOUSKUTSU Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry:n SYYSKOKOUS Tuomarinkartanon Koirakeskuksessa, Helsingissä lauantaina 25.lokakuuta, 2008 alkaen kello 13.00. 1.Toimitetaan syyskokouksen puheenjohtajan, sihteerin, kahden pöytäkirjantarkastajan ja ääntenlaskijoiden vaali. 3.Päätetään hallituksen jäsenille, toimihenkilöille ja tilintarkastajille maksettavista korvauksista ja palkkioista. 4.Valitaan hallituksen puheenjohtaja. 5.Valitaan hallituksen erovuoroisten varsinaisten jäsenten tilalle uudet. 6.Valitaan ensimmäinen ja toinen varajäsen. 7.Valitaan toimikuntien koollekutsujat. 8.Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille henkilökohtaiset varajäsenet. 9.Käsitellään jäsenten kirjallisesti hallitukselle vähintään kuukautta ennen syyskokousta jättämät asiat. - Jätetty hallitukselle kirjallisesti 22.9.2008 ESITYS ESITYS SYYSKOKOUKSESSA 25.10.2008 KÄSITELTÄVIKSI JÄSENESITYSASIOIKSI
- esityksen laatijan (allekirjoittaneen) perusteluna se, että tämä koira poikkeaa selvästi näyttelylinjaisesta suomenlapinkoirasta ja ansaitsee erinomaisessa erilaisuudessaan oman rodun ja sitä kautta nykyistä laajemman ”koiramaailman” kunnioituksen
Loppukommentti: Olisi paljon muutakin mieltä askarruttavaa/esitettävää, mutta tässä tämän hetken polttavimmat päänvaivani eli itselleni epäselvät asiat. Monet asioista selviävät varmasti kokouksessa minulle ilman esitystäkin, joten koitan kaikin keinoin saada vapaapäivän kaupan töistäni lauantaina 25.10. Myös esikoiskoirani Rocky Taapanterin Xurrok on käsittääkseni Risukarhin Girjeksen jälkeläisiä kolmannen sukupolven takaa, joten onhan jälkeläisseuraantaankin tultava tapaamaan sukulaissieluja! J Ystävällisin terveisin, kunnioittavasti Merja Lehtinen ja Taapanterin Xurrok ja Millanun Iso-Rontti ja Lumoloitsun vielä nimeämätön merja.lehtinen(at)kolumbus.fi
Helsingissä 6.5.2008
Koiramme-lehti 7-8, 2008, ss.45-46 Katselmus+ -tapahtuman kaunis ajatus ei toteutunut Saara Sampakosken artikkeli ”Katselmus+ kokosi eri lapinkoiralinjat yhteen” (Koiramme- lehti 6/2008) sisältää vääriä tietoja ja antaa vääristyneen kuvan lappalaiskoirien nykykentästä ja toiminnasta, erityisesti Paimensukuisen Lapinkoiran seurasta.
Koiramme – lehden artikkelissa Saara Sampakoski kirjoittaa lappalaiskoirien harrastajien suhteista: ”Jokainen suomenlapinkoirakuvioissa mukana ollut on varmasti havainnut, että rodun kasvatusta ja jalostusta on vuosia hiertänyt lievä eripura nk. paimensukuisia lapinkoiria ja virallisen linjan lapinkoiria harrastavien välillä.”s.68, ”Vanhat kaunat on syytä heittää romukoppaan…”.s.68 ”Katselmus+ todisti, että nk. paimensukuiset lapinkoirat ja virallisen linjan lapinkoirat mahtuvat samalle tontille ja jopa samaan kehään.”s.68 Nämä lausumat antavat ymmärtää, että lappalaiskoirakentässä olisi toraa ja kaunaa sekä yhteistyöhaluttomuutta, erityisesti Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran taholta. Kuvaus kertonee vuosien takaisesta tilanteesta. Vanhat kaunat ovat nykyisille kasvattajille ja harrastajille tarinoita menneisyydestä. Tällä hetkellä kaikki mahtuvat samoille kentille: näyttelyihin, harrastuksiin ja kaveriporukoihin. En ole havainnut kaunaisuutta Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran toimihenkilöissä tai jäsenissä toimiessani seuran puheenjohtajana vuodesta 2005.
Artikkelin kirjoittaja esittää väärää ja harhaanjohtavaa tietoa paimensukuisten lapinkoirien katselmuksista jatkuvuudesta lausuessaan, että ”Aiemmin Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran järjestämiin katselmuksiin vain nk. paimensukuiset lapinkoirat.” s.68. Paimensukuisen Lapinkoiran Seura on järjestänyt katselmuksia jo neljännesvuosisadan ajan paimensukuisille lapinkoirille ja järjestää niitä edelleen. Paimensukuisen Lapinkoiran Seura on perustettu vuonna 1981 säilyttämään tietyistä kantakoirista polveutuvan suomenlapinkoirakannan. Tämän koirakannan seuraamiseksi on järjestetty vuotuisia katselmuksia. Koska Katselmukset on järjestetty tietyn koirankannan tilan ja kehityksen tarkastelemiseksi, on luonnollista että siellä ”arvioidaan” vain tämän koirakannan koiria. Yleisöksi ja muuten tapahtumaan osallistujaksi ovat toki kaikki tervetulleita. Katselmukset ovat siis epävirallisia näyttelyitä, yleensä hauskoja ja rentoja tapahtumia, joissa on esitelty vuosittain 200-300 paimensukuista lapinkoiraa. Saara Sampakoski kuvaa Katselmus+ tapahtuman tavoitteita seuraavasti: ”Katselmus+ tarkoituksen oli myös luoda jotain uutta ja yhteistä, ajatusta siitä että olisiko nyt se aika aloittaa yhteen hiileen puhaltaminen ja yhteisten päämäärien tavoitteleminen.” s.69 Kaunis ajatus eri lapinkoiralinjojen kokoamisesta yhteen ei valitettavasti toteutunut käytännön toiminnan tasolla. Katselmus+ ei ollut Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran tapahtuma. Mitään yhteistyöesitystä tapahtuman järjestämiksi ei seuralle tullut. Tapahtuman nimeäminen Katselmus+ on aiheuttanut sekaannusta. Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran vuosittainen päätapahtuman nimeksi on yli kahdessakymmenessä vuodessa vakiintunut Katselmus. Katselmus+ -nimen valinta osoittaa joko lappalaiskoirakentän tuntemattomuutta tai ainakin mielikuvituksen puutetta. Yhteisten erilaisten lappalaiskoiratapahtumien järjestämiselle emme näe mitään esteitä, jos ne tehdään yhdessä.
Kirjoittaja kommentoi artikkelissaan Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran kasvatustoimintaa: ”Paimensukuiset ovat yrittäneet pitää koiriaan suljettuna populaationa, eikä tämän linjan uroksia ole haluttu antaa siitokseen muille kuin paimensukuisille” s. 68 Niin paimensukuisen kuin minkä tahansa muunkin uroksen omistajalla on oikeus antaa tai olla antamatta koiraansa siitoskäyttöön, riippumatta mihin seuraan tai yhdistykseen hän kuuluu. Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran jäsenet, seuran tavoitteen mukaisesti, kasvattavat koirillaan paimensukuisia pentueita. Koirat ovat rekisteröityjä suomenlapinkoiria ja kasvattajat Kennelliiton jäseniä. Erillisenä säilytetty paimensukuisten lapinkoirien linja on rodun voimavara. Saara Sampakoskea siteeraten: ”On positiivista, että rodun sisällä on eri sukulinjoja, se on rikkaus.”s.68. Vuosittain syntyvistä suomenlapinkoirapentueista paimensukuisia on reilu neljännes (Paimensukuisen lapinkoiran suojeluohjelma 2007). Valtaosa viime vuosina syntyneistä suomenlapinkoirista on sellaisia, joiden sukutauluissa on yksi tai useampi paimensukuinen. Eli siitä huolimatta, että Paimensukuisen Lapinkoiran Seura vaalii näitä tiettyjä sukuja, sen työn tulokset ovat laajalti koko rodun käytössä. Hyvä näin.
Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry tavoitteena säilyttää poronhoitoalueen vanhoista tunnetuista käyttösuvuista polveutuvat koirat. Seura on nimittänyt ja määrittänyt koirakannan kantakoirat. Tällä hetkellä paimensukuisten koirien taustalla vaikuttaa 32 kantakoiraa, joista 3 on hyväksytty kantakoiriksi 2000-luvulla. Paimensukuisiksi lapinkoiriksi seura määrittelee näistä kantakoirista polveutuvat koirat. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) vuonna 1996 aloittamassa Kotieläinten geneettinen diversiteetti -ohjelmassa paimensukuiset lapinkoirat mainitaan omana erillisenä kantana. Samoin paimensukuinen lapinkoira on mukana vuonna 2004 julkaistussa (MTT) Suomen kansallinen eläingeenivaraohjelmassa. Seuraan kuuluu yli tuhat jäsentä. Pentuja syntyy vuosittain noin neljälle kymmenelle kasvattajalle. Seuralla on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä jäsenlehti Reviiri. Seuran toimintaan voi tutustua osoitteessa www.paimensukuinen.fi . Seuran kotisivuilla voi myös tutustua Paimensukuisen lapinkoiran vuonna 2007 päivitettyyn suojeluohjelmaan. Ohjelmaan on koottu keskeinen tieto paimensukuisesta lapinkoirasta (terveys, rakenne, luonne) ja koirakannasta (kannan laajuus ja kantakoirien esiintyminen). Ohjelmassa tarkastellaan myös niitä menetelmiä, joilla suljettu koirakanta voidaan säilyttää elinvoimaisena. Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran puolesta Leila Snellman , hallituksen puheenjohtaja
Paimensukuisen Lapinkoiran seura on liittynyt Kokonaisvaltaisen Koirajalostuksen Tuki HETI ry:n jäseneksi. Kokonaisvaltaisen Koiranjalostuksen Tuki HETI ry:n järjestämää ohjelmaa keväällä 2007 (tarkemmat tiedot luennoista ja niihin ilmoittautumisesta http://www.koiranjalostus.fi/tapahtumat.html ) - ”Tavoitteena toimiva käyttökoira”, jossa käsitellään työ- ja harrastuskoirien jalostamista. Seminaari pidetään Hämeenlinnassa Koulutuskeskus Tavastian auditoriossa 24.2.2007. - “Jalostuksen ABC” –luentopäivän sunnuntaina 4. maaliskuuta 2007 Jyväskylän kaupungin kirjastossa.
5.11.2006 Paimensukuisen lapinkoiran Seuran hyväksyttyä syyskokouksessaan Ripen kantakoiraksi, ”uusien” paimensukuisten koirien kasvattajille lähetettiin oheinen kirje. Hammaslahdessa 5.11.2006 Vastine Lapinkoiralehdessä 4/04 olleeseen Marri Pennan haastatteluun Keskustelua Haastattelussa Peski-kennelin Marri Penna (Lapinkoira, 4, 2004) Olipa mukava lukea jouluisesta Lapinkoira-lehdestä Marri Pennan ajatuksia siitä, että Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran työlle tulisi antaa tunnustus ja paimensukuiset lapinkoirat säilyttää arvokkaana omana linjanaan. Paimensukuisiahan on säilytetty omana epävirallisena linjanaan seuran toimesta parikymmentä vuotta. Marri Penna mainitsee seuran toiminnasta Reviiri-lehden, katselmukset ja jälkeläisseurannat. Lisäisin tähän seuran aktiivisen osallistumisen lappalaiskoirien perinnöllistä muuntelua selvittävään DNA-tutkimukseen sekä seuran hyväksymän suojeluohjelman. Paitsi että suojeluohjelma on erinomainen tietopaketti paimensukuisesta lapinkoirasta, sitä voidaan hyödyntää myös kasvattajien jalostusoppaana. Suojeluohjelmassa korostetaan sitä, että kasvattajan jalostusvalinnat ovat suojelun kannalta avainasemassa. Siitosvalintoja pohditaan koirakannan monimuotoisuuden, terveyden, rakenteen ja luonteen säilyttämisen kannalta. Tehtävä on toki haastava – mutta varmasti vaivan arvoinen. Haastattelussa tuotiin esiin monia ristiriitojenkin sävyttämiä kysymyksiä suomenlapinkoirien ja paimensukuisten lapinkoirien järjestöjen/ harrastajien/omistajien /ym suhteista ja keskusteluista. Sellaistahan ihmisten ja järjestöjen toiminta on meillä ja muualla! Nykyinen suomenlapinkoiran rotumääritelmä (oli koira paimensukuinen eli ei) on Suomen Kennelliiton määrittely. Marri Penna käyttää nimityksiä näyttelytyyppinen ja paimensukuistyyppinen kuvatessaan erimallisia suomenlapinkoiria. Kennelliitossa käydään monessa muussakin rodussa keskustelua koirien ”oikeasta tyypistä”. Keskusteluasemat ovat usein näyttelytyyppi vs käyttö/työ/alkuperäinen. ”Erilaisia näkökantoja rodun asioista tietenkin on” Marri Penna lausuu haastattelussaan. Tietysti on - ja siksi on niin monenlaista keskustelua. Kun puhumme roduista, linjoista, maatiaisista puhumme ihmisten keksimistä koira-asioista. Koira on koira – tassuttelee, haukkuu, mielistelee ihmistä – ja ihminen on keksinyt sille puhdasrotuisuuden. Niin kuin on keksinyt kissoille, lehmille, hevosille ja lampaille. Lappalaiskoirienkin rotumäärittelyt ja – määritelmät ovat ihmisten juttuja, omana aikanaan syntyneitä ja nähtävästi hyvin monien ja sekaisten seikkojen tulosta. Voi leikitellä ajatuksella, että lappalaiskoirien määrittely olisi saattanut olla ihan toisenlainenkin: paimen koiran pää, ravaajan rakenne, pohjoinen tunnettu tausta, lyhyt tai pitkä karva jne. Paimensukuisen lapinkoiran aseman virallistamisessa tämä monenmoinen, usein tunteellinen keskustelu ”oikeasta” koirasta voitaisiin välttää määrittelemällä paimensukuinen tietyistä lapinkoirasuvuista polveutuvaksi koiraksi. Me ihmisethän luokittelemme koiriamme, virallisesti järjestöjen puitteissa ja epävirallisesti kaiken aikaa. Epävirallisesti meillä kaikilla on maailman paras, se ainut oikea koira. Virallisesta koiran määrittelystä on hyvä voida keskustella avoimesti ja laajasti. Yhteistyöterveisin Kyseistä kirjoitusta ei kuitenkaan julkaistu lehdessä, koska Lappalaiskoirat ry päätti kokouksessaan 15.1.2005, että Marri Pennan haastattelu on hänen näkemyksensä kasvatustyöstään, eikä siihen tulleita vastineita julkaista. 
Keskustelua geenivaraohjelmasta: Lähettäjä: "kukkipuu" <kukkipuu@saunalahti.fi> Hyvä Juha Kantanen Hämmästykseni huomasin, että Suomen kansallisessa geenivaraohjelmassa ei ollut lainkaan mainintaa lappalaiskoirista. Kennelliitossa oltiin myös tosi hämmästyneitä: suomenlapinkoira ja lapinporokoira ovat suomalaisia rotuja, alkuperämaa Suomi. Maininta erillisenä säilytetystä paimensukuisesta lapinkoiran kannasta oli poistettu muiden lappalaisten mukana (vrt. Suomen maaraportti kotieläingeenivaroista FAO:lle 2003). Paimensukuinen lapinkoiran kanta, vaikkakin epävirallinen, on historiallinen tosiasia samalla tavalla kuin suomalaiset koirarodut suomenlapinkoira ja lapinporokoira. En tiedä onko lappalaiskoirien poisjääminen ohjelmasta tekninen kömmähdys ja voiko ministerille luovutettuun ohjelmaan enää puuttua. Vähintä kuitenkin tässä tilanteessa olisi, että MMT:n kotisivuilla olisi asianmukainen kuvaus alkuperäisistä suomalaisista koiraroduista. Ystävällisin terveisin Lähettäjä: "Juha Kantanen" <juha.kantanen@mtt.fi> Tervehdys, Internetsivujen tekstiä voidaan muuttaa. Lähettäjä: "kukkipuu" <kukkipuu@saunalahti.fi> Kiitokset vastauksestasi ja sen sisältämistä tiedoista. Lähettäjä: "Juha Kantanen" <juha.kantanen@mtt.fi> Hei
Suomenlapinkoirakirja Heidi Leppäniemi Perhemedia Oy:stä lähetti 23.2.2005 PLS:lle sähköpostia koskien syksyllä 2005 ilmestyvää suomenlapinkoirakirjaa. Viestissä pyydettiin seuraamme yhteistyöhön – kirjaa varten etsittiin erilaisia tilanne- ja tapahtumakuvia suomenlapinkoirasta. Erityisesti paimennuksesta pyydettiin kuvia. Hallitus päätti kokouksessaan 16.4.2005, ettei Seura anna kirjaan yhteisestä kuva-arkistosta kuvia. Leppäniemi oli lähettänyt kuvapyyntöjä sähköpostilla myös suoraan kasvattajille, ja kasvattajat voivat toki halutessaan luovuttaa kuviaan kirjaan. Hallitus päätti sen sijaan lähettää yhteyshenkilö Heidi Leppäniemelle sähköpostia, jossa kerrotaan Seurasta ja paimensukuisesta lapinkoirasta, sekä painotetaan että kirjassa olisi tärkeää tuoda esille, että suomenlapinkoirakannan sisällä on säilytetty erillisenä paimensukuista lapinkoirakantaa. Vastaus Lapinkoira-kirjaa koskevaan tiedusteluun: Lähettäjä: "kukkipuu" <kukkipuu@saunalahti.fi> Hei, on todella mukavaa,että suomenlapinkoirasta kirjoitetaan. Onhan se Varmasti olettekin sekä kustantajan että kirjoittajien puolella tietoisia Ystävällisin terveisin
|